Laiskanpulskea

Ensikosketus triathlonin maailmaan oli viime vuonna uimastadionin ympäristössä pidetyssä Helsinki City Triathlonissa. Hikeä, verta ja kyyneliä tuottanut ensikosketus herätti kiinnostuksen lajiin - sillä mikä olisikaan parempi idea kuin ryhtyä harrastamaan kolmea itselleen haastavaa lajia peräkkäin, yhtenä lajina.

Viime viikonloppuna oli elämäni toinen kosketus lajiin, kun osallistuin toiseen supersprinttiin Kirkkonummella järjestetyssä Next Triathlon Långvikissä. Odotukset olivat korkealla, sillä kyseessä oli ensimmäinen treenikokemus kisasta avovedessä - ja ensimmäistä kertaa kisailua märkäpuku päällä. Juoksukunto ja pyörittelykunto oli hyvin selvillä, mutta uintikunto ja -taito avovedessä oli suuri kysymysmerkki.

Treeniblogissa on ollut hiljaista. Ei ole ollut muka aikaa kirjoittaa - ja toisaalta tapahtumat ovat olleet sellaisia, ettei niistä mitään sankaritarinoita tai isoja onnistumisia ole ollut jaettavaksi.

Huhtikuussa harrastaminen jatkui varsin mallikkaasti. Sisäpyöräilyn lisäksi pääsin jo ulkopyöräilyn makuun kiinni. Työmatkoja ja pieni kokeilulenkki kohti Porvoota.

Matkalla Puotilasta Sipooseen ja takaisin ehti yhden lenkin aikana kokea melkein kaikki mahdolliset eri sääyhdistelmät.

Uintia oli viikottain ja ohjelman mukaisesti myös kevyttä juoksua.

Edellisessä postauksessa olin todella positiivisella fiiliksellä treenikauden aloituksesta ja tammikuun liikunnasta siihen mennessä. Perinteinen helmikuu kuitenkin iski nopeasti päälle.

Kuun alussa tein kaksi työmatkapyöräilylenkkiä ja alaselkä meni tehokkaasti täysin jumiin jonkinlaisen huonon asennon, lihasepätasapainon ja kylmettymisen yhteisvaikutuksena. Päiviä meni ihan hukkaan treenaamisen osalta, kun ainoa mitä pystyi tekemään oli kevyt jumppaus lihaksien avaamiseksi ja jumin helpottamiseksi.

Seuraavina viikkoina kalenterissa oli edelleen vain sisäpyöräilyä kotona trainerilla, joogaa ja venyttelyä - eli hyvin kevyellä kuormalla mentiin. Eikä niitä harjoituskertojakaan ollut kovin monta.

Koko vuoden tavoitteet julkaisin jo aiemmin eri postauksessa. Tammikuuta on tässä vaiheessa menty kolme täyttä viikkoa, joten on syytä jo katsoa miten vuosi on lähtenyt käyntiin.

Ainakin Movescountissa on sopivissa määrin merkintöjä eri päivissä.

Ja Fitbitin puolella näyttää päivän perusaktiivisuus olleen kivassa kasvussa näin askelten perusteella. Selkeästi arki ja arjen kiireet tai jokin muu on saanut aikaan positiivisen piristymisen tammikuun edetessä.

Tammikuun toisella viikolla iski loppiaisena ikävästi flunssa. Keskiviikkona tein kotona pyörätreeniä ja olo tuntui flunssaiselta, joten treeni jäi todella kevyeksi. Illaksi nousikin kuume ja seuraavat päivät menivätkin potilaana. Sunnutaina pääsin takaisin elävien kirjoihin.

Saimme töissä Affecto Finlandissa mahdollisuuden ostaa osana uutta työterveys-järjestelmää alennettuun hintaan Fitbit-aktiivisuusrannekkeet oman aktiivisuuden seuraamiseen ja toisaalta liikunnan motivoimiseen.

Teknologianörttina tartuin tietysti mahdollisuuteen ja valitsin perusmallin, joka ei sisältänyt gps-toimintoja mutta varsin riittävän sykemittauksen suoraan ranteesta sekä käden liikkeeseen perustuvan askelmittauksen.

Eihän se askelmittaus mitenkään tarkka ole - ja virheellisiä askelmia tulee mittariin monista erilaisista liikkeistä. Toisaalta tuntui myös, että pehmeällä / joustavalta alustalla – kuten juoksumatolla – vastaavasti tulee vähemmän askelia kuin juostessa tai käveltäessä ulkona.

Viime postauksessa kirjoitin liikunnan sosiaalisesta inspiraatiosta ja haasteesta kavreille tsempin säilymiseksi läpi vuoden. Tässä omat ajatukseni tavoitteista tälle vuodelle.

Helsinki City Run 14.5.2016

Kirmailukauden aloittaa perinteinen puolikas isossa joukossa. Tapahtumassa on hyvä katsoa miten kevään treenit ovat menneet.

Tavoite mennä ali kahden tunnin, mutta vain jos treenit ovat tuoneet kunnon sille asteelle - että mennään järkevillä sykkeillä koko matka alle kahden tunnin. Mikäli ei, niin olen ihan tyytyväinen huonompaankin aikaan ehjällä ja hyvällä suorituksella.

Kirjoittelen parhaillaan auki liikuntasuunnitelmiani vuodelle 2016 - ja mietiskelen samalla kovasti omaa motivaatiorakennettani. Miksi liikun, mitkä asiat vievät eteenpäin, mitkä jutut ilahduttavat ja kantavat hommaa pitkäjänteisesti eteenpäin viikosta toiseen?

Halusin tai en, sosiaaliset suhteet ja näissä sosiaalisissa verkostoissa käydyt kanssakäymiset ovat osoittautuneet todella tärkeiksi. Liikunnan kautta olen tutustunut ja ylläpitänyt ystävyyttä todella mahtaviin tyyppeihin - ja yhdessä harrastamalla myös haastanut itseäni uusille epämukavuusalueille.

Ja vaikka en olekaan millään tavalla kilpailuhenkinen, kirpaisee haasteissa kavereille häviäminen enemmän kuin sen pitäisi.

Blogissa on ollut todella hiljaista - ja enemmän olenkin julkaissut Urheiluhallien Omaliikunta-sivustolle nimellä Atleettiunelmia. ( Kirjoitukset löytyvät tällä haulla. ) On taas aika aktivoitua ja tehdä ryhtiliike.

Tammikuussa on loistava hetki tarkistaa mitä kaikkea tekikään edellisenä vuonna ja luoda uusia suunnitelmia. Kirjoituksen tarkoituksena on toimia oman muistin tukena, sekä katsauksena taaksepäin miten vuosi meni – kun sitä ei etukäteen mitenkään suunnitellut. Tätä vuotta varten on erikseen uusia ajatuksia ja suunnitelmia, mutta suunnitelmista tulee erillinen postaus vielä myöhemmin.

Uinti ei todellakaan ole ollut mikään minun lempiharrastus. Pääosin tosin sen takia, että olen ollut niin huono siinä. Olen toki nauttinut uinnista omalla tyylilläni, mutta tullut ärsyttävän itsetietoiseksi huonoudestani - kun viereisillä radoilla kilpauimarit ovat vasta lämmitelleet.

Maaliskuussa pääsin ensimmäistä kertaa uinnin teematunnille - ja sain kipinän, että minustakin voisi tulla vesipeto. Tai edes nopeampi ja taloudellisemmin liukuva hylje. Tänään avautui uusi mahdollisuus samaan kokemukseen, kun työpaikkani henkilöstökerhon järjestämä neljän kerran uintikurssi alkoi Mäkelänrinteessä.

Helsinki City Run on tältä vuodelta nyt juostu.

Ei mennyt ihan putkeen suoritus, mutta toisaalta näin huonolla juoksuvalmistautumisella ei voi syyttää kuin itseään.

Kommentoinkin aikaisemmin Facebookissa, että valmistelut tähän vuoteen eivät olleet menneet ihan putkeen. Alkuvuoden aikana ei ole tullut kovin hirveästi juostua kilometrejä. Movescountissa ulkojuoksua oli alle 100 kilometriä ja arviolta juoksumatolla saman verran.

Tänä vuonna allergiakausi ei vaivannut, mutta maaliskuussa jalat kiukuttelivat oikein urakalla ja katkaisivat juoksemisen pitkäksi ajaksi. Käytännössä maaliskuun alun jälkeen ei tullut yhtään pidempää lenkkiä. Positiivisia odotuksia juoksutapahtumaan kuitenkin latasin siitä, että muuta liikuntaa oli ollut läpi kevään todella mukavasti.