Kesä iskee päälle -- missä mennään?

Treeniblogissa on ollut hiljaista. Ei ole ollut muka aikaa kirjoittaa - ja toisaalta tapahtumat ovat olleet sellaisia, ettei niistä mitään sankaritarinoita tai isoja onnistumisia ole ollut jaettavaksi.

Huhtikuussa harrastaminen jatkui varsin mallikkaasti. Sisäpyöräilyn lisäksi pääsin jo ulkopyöräilyn makuun kiinni. Työmatkoja ja pieni kokeilulenkki kohti Porvoota.

Matkalla Puotilasta Sipooseen ja takaisin ehti yhden lenkin aikana kokea melkein kaikki mahdolliset eri sääyhdistelmät.

Uintia oli viikottain ja ohjelman mukaisesti myös kevyttä juoksua.

Tutun Vuosaaren hallin lisäksi muutama aamu-uinti Kallion uimahallissa piristi elämää kummasti.

Piristävää oli myös töiden jälkeen Keskuspuistoon suuntautuneet lenkit. Kumpikin positiivisia puolia töiden tekemisestä asiakkaan luona Pasilassa.

Parisataa metriä toimistoalueelta juoksua - ja olet jo ihan metsän siimeksessä. Voisi olla huonomminkin.

Optimaalisesta harrastamisesta jäi vielä puuttumaan lihaskuntotreenit, mutta periaatteessa pitäisi olla todella tyytyväinen….

…vaikka Suunto vähän väliä motkottikin, että pitäisi levätä enemmän.

Harrastaminen jakaantui myös mukavasti eri lajien kesken.

Toukokuun hyvät kelit saivat pyöräilyvaihteen päälle, johon saattoi auttaa myös olkapään kipeytyminen vapaauinnissa. Heti kuun alussa heitettiin perinteinen lenkki lentokentän ympäri. Toisena lenkkinä teimme pienen lenkin Pasilasta Kehä 3:n kautta Bemböleen ja takaisin. Kolmas pidempi lenkki johti Porvooseen ja takaisin.

Juoksupuolella Helsinki City Run oli masentava kokemus. Seitsemän minuuttia yli kaksi tuntia tuntui ikuisuudelta.

Eikä kelikään aluksi hirveästi motivoinut, kun koko ajan oli uhkana kunnon vesisade. Onneksi pahin sade vältettiin ja tihkusade ennemminkin virkisti kuin masensi.

Toisena juoksueventtinä oli HiQ:n syntymäpäiviensä kunniaksi järjestämä puolimarathon, jossa tarkoituksena oli kaverin kanssa juosta matka puoliksi. Juoksin siis kympin Otaniemen maisemissa täysiä.

Ja toki tuli juostua myös tapahtumien ulkopuolella..

.. aina kun mahdollisuus ja inspiraatio iski…

..kuten esimerkiksi Pyhtäällä.

Kuka voisi vastustaa näin inspiroivan maaston kutsua.

Intensiteetissä päästiin kanssa ylöspäin.

Treenimäärät olivat pienemmät ja jakaantuminen eri lajeihin huonompi kuin huhtikuussa. Raskaiden suoritusten jälkeen kroppa tarvitsi normaalia enemmän lepoa ja varsinkin HCR:n jälkeen jalat olivat taas poikkeuksellisen arat - kysyen lihaskipujen muodossa, että mitä ihmeen touhua tämä tällainen oikein on.

Missä siis ollaan?

Ei hajuakaan.

Toisaalta tuntuu hyvältä, kun on liikkunut verrattaen paljon ja on pysynyt kaikesta huolimatta terveenä.

Toisaalta tuntuu, että kaikki tekeminen on ollut vain selviytymistä ja räpiköintiä eteenpäin - eikä tietoista ja tehokasta peruskunnon, voiman tai taidon rakentamista.

Ehdottomasti positiivisia asioita on fiilis siitä, että juoksussa ja pyöräilyssä on jonkinlainen peruskunto olemassa - joten pitkätkin matkat onnistuvat, kunhan ei polta energiaa liian nopeasti.

Samaan aikaan on kuitenkin vähän hähmäinen mieli juoksun suoritustasosta, joka ei tietenkään näin pienellä treenillä ole viime vuodesta parantunut minnekään. Ja toisaalta epäilyttää oma uimakunto ja -tekniikka, eli riittääkö aika riittävän kunnon saavuttamiseen kesän haasteista selviämiseksi kunnialla.

Töitä siis vielä tehtävänä.