Kun rintauinti loksahti paikoilleen

Uinti ei todellakaan ole ollut mikään minun lempiharrastus. Pääosin tosin sen takia, että olen ollut niin huono siinä. Olen toki nauttinut uinnista omalla tyylilläni, mutta tullut ärsyttävän itsetietoiseksi huonoudestani - kun viereisillä radoilla kilpauimarit ovat vasta lämmitelleet.

Maaliskuussa pääsin ensimmäistä kertaa uinnin teematunnille - ja sain kipinän, että minustakin voisi tulla vesipeto. Tai edes nopeampi ja taloudellisemmin liukuva hylje. Tänään avautui uusi mahdollisuus samaan kokemukseen, kun työpaikkani henkilöstökerhon järjestämä neljän kerran uintikurssi alkoi Mäkelänrinteessä.

Märsky

Teemana oli rintauinti.

Tunnin aikana käytiin läpi liukua, potkua ja käsien käyttöä.

Potkuissa opimme, että olimme aina potkineet väärin.

Onneksi uusi potkutekniikka sujahti selkärankaan nopeasti. Kun päähän sai taottua että jalat polviin saakka pysyivät lähes yhdessä, tuli a-ha elämys. Pienemmällä liikkeellä sai tuotettua isomman työntövoiman kuin tyypillisemmällä sammakkopotkulla. Potkulaudalla treenatessa tuntui melkein huijaukselta, kun liuku tuntui niin helpolta ja vauhdikkaalta. Vähemmän veden vastustamista, enemmän nopeutta.

Käsien harjoittelu lähti samalla tavalla. Kaikki mitä olimme tehneet aiemmin, oli väärin. Olin toki lukenut ja yrittänyt videoiden pohjalta ymmärtää miten käsien kuuluisi mennä, mutta vasta nyt – altaan reunalla ohjaajan esittämänä – homma napsahti paikoilleen ja liikerata alkoi käymään järkeen. Vielä kun saimme käsiin lättärit ja pääsimme kokeilemaan uutta tyyliä, oli vauhdin huuma suorastaan käsinkosketeltavissa.

Tunnin jälkeen jäin vielä vartiksi uimaan ja kokeilemaan miltä tekniikka tuntui pitkässä altaassa. Fiilis oli aika muikea kun parantuneella rintauintitekniikalla ui kiinni hitaampia vaparilla menijöitä. Toisaalta fiilis ei ollut yhtä muikea, kun tajusin että oma vaparivauhtini jäi nyt rintauinnin jalkoihin.

Jäljellä on siis vielä kolme kertaa, joista seuraavalla kerralla jatkamme vielä rintauintia - sekä aloitamme käännöksien opiskelun. Kaksi viimeistä kertaa olisi tarkoitus keskittyä vapaauintiin. Osallistun tuolloin myös vapaauinnin alkeet sekä vapaauinnin jatko -kursseille, joten saan varsinaisen rautaisannoksen uintitreeniä – ja toivottavasti myös ne eteenpäin auttavat a-haa elämykset vaparin suhteen.

Kyllä se tästä. Altaanmitta kerrallaan.