Laiskanpulskea

Työkiireet eivät ole häirinneet vielä alkuvuodesta pahasti, joten kalenterikin on näyttänyt treenaamisen suhteen hyvältä. Viikolla kolme sain aikaiseksi sarjan harjoituksia.

Vielä paremmaksi asia muuttuu, kun huomioi että kaikki harjoitukset olivat yli tunnin mittaisia.

Lopputulema viikosta oli siis kahdeksan ja puoli tuntia liikuntaa eri muodoissa.

Maanantaina oli salilla boxing-tunti, joka yhdisti sekä lihaskuntoa että aerobista treeniä. Palautti myös mieliin miten hyvältä tuntuu sparrata.

Tiistaina ohjelma jatkui juoksutreenillä juoksumatolla. Intervalleja ja mäkitreeniä. Ja torstaina sama homma.

Jaahas. Vuoden 2014 viimeiseksi päivitykseksi jäi tuo edellinen elokuun päivitys, vaikka loppuvuoden aikana ehdittiin laiskottelun lomassa myös urheilemaankin. Työkiireet, reissut ja sairastelut kuitenkin saivat aikaan sen, että elokuun lopusta alkoi alaspäin vievä trendi - mikä kulminoitui huonoon suoritukseen Vantaan puolimaratonilla.

Syyskuun aikana iski päälle jokin outo flunssa, joka jossain määrin vaivasi läpi koko syksyn eri muodoissaan. Tauti iski harvoin päälle kunnolla, mutta veto oli pois, köhää, räkää ja muita flunssaoireita sitäkin enemmän.

Tänään juostiin järjestyksessään kahdeskymmenes Viikin Vitonen - eli VV 20. Olin ilmoittautunut jo hyvissä ajoin, sillä mikäpä sen parempi tapa käynnistellä lomaviikon loppupuolta kuin rykäisemällä raastava vitonen niin kovaa kuin pääsee.

Paransin viime kerran tulosta jokusen sekunnin, kun en menettänyt aikaa kengännauhojen aukeamisen takia tällä kertaa. Toisaalta jalat tuntuivat olevan ihan tukkeessa ja väsyneet, eikä lämmittelyn aikana käynyt mielessä oikeastaan mikään muu kuin että ‘mitä hemmettiä mä taas oikein ajattelin, kun edellisenä päivänä käyn vielä pyörälenkillä’.

Tänään tuli tehtyä taas jotain ensimmäistä kertaa, muttei varmaan viimeistä kertaa.

Olin Etno Fitnessissä Eveliina Hanskin vetämällä parijoogatunnilla Sadun kanssa. Treenipäivän lopuksi ( fillaria, juoksua, fillaria ) puolentoistatunnin joogasessio sopi todella hyvin.

Olin ensimmäistä kertaa Eveliinan tunnilla ja pitkästä aikaa millään jooga - tai venyttelytunnilla. Mikä kyllä myös näkyi ja tuntui. Onneksi parijooga oli kuitenkin niin leppoisaa, helppoa ja nautinnollista - ettei missään vaiheessa tarvinnut sanoa olevansa niin jäykkä ettei pysty tekemään liikettä. Toinen huomionarvoinen asia parijoogassa oli leppoisa ja iloinen tunnelma alusta loppuun, mitä vain alleviivasi Eveliinan hyväntuulinen jutustelu.

Viikko 34 oli monella tapaa jännä viikko treenauksen kannalta. Tiistaina kävin lenkillä ja kroppa tuntui olevan niin poikki, ettei lenkistä tuntunut tulevan mitään muuta kuin paha mieli. Keskiviikkona oli mäkitreenit, jotka menivät mukavasti - vaikka kroppa tuntuikin väsyneeltä.

Torstain ja perjantain annoin mennä ihan levon merkeissä - ja lauantaina oli ohjelmassa vain kevyttä liikuntaa kävelyn kautta, kun mihinkään raskaampaan ei ollut intoa. Sunnuntaina väsymys jatkui ja myös juoksutreeneihin lähteminen myöhästyi sen verran, että hetken aikaa tuli jo mietittyä jaksaako sinne edes mennä.

Tänään oli vuorossa Adidas Heimon avoimet treenit, jotka kokosivat sosiaalisen median kautta Kaivopuistoon säätä pelkäämättömän joukon nauttimaan raikkaasta säästä ja juoksun ilosta.

Odotin että paikalla olisi ollut paljon vähemmän porukkaa, sillä pitkin päivää taivas oli auennut useita kertoja ukkosen värittämänä - ja kylvänyt vettä voimakkaammin kuin laki sallii. Itseasiassa lähtiessäni treeneihin sain päälleni yhden sellaisen kuuron ja olin jo metroon astuessani läpimärkä.

Jarno Mehtiö oli tänään treenin vetovuorossa ja ohjeisti juoksijat ennen siirtymää treenin sisällöstä. Treeni alkoi siirtymällä Kaivopuiston rantaa pitkin Caruselin luota Tähtitorninmäelle - ja jo siirtymän aikana saimme tuntea onnemme, sillä ripotteleva sade voimistui pikkuhiljaa.

Kuten edellisessä postauksessa tuli kommentoitua, loman jälkeen jatkuvat duunit muodostuvat helposti rajoitteeksi tai hidasteeksi treeneille. Viikon aluksi oli taas vuorossa matka Turkuun. Majoitus oli taas Caribiassa, missä oli kohtuullisen hyvin tilaa.

Ohjelmassa oli pari tiukkaa duunipäivää Turussa ja kova ajatus oli käydä vetämässä myös treenit hotellin varsin mainiolla salilla tiistaina aamulla. Toisin kuitenkin kävi. Maanantaina ja tiistaina oli varattuna hieman yli tunnin hieronnat, jotka pistivät kroppaan sellaista liikettä ja uusiutumista ettei tiistaina mitenkään päässyt ylös oikeaan aikaan… Puhumattakaan siitä että kropasta olisi lähtenyt mitään irti. Edellisenä sunnuntaina Training Firstin Vanhalan Janne oli vetänyt juoksukoululaisille sellaisen lihaskuntotreenin, että sängystä itsensä poiskampeaminen oli vaikeaa.

Kun duunit alkavat, niin aina helposti repsahtaa taas tekemään pelkästään töitä ja treenaaminen jää – varsinkin kun lomakausi on jo muutenkin rokottanut kuntoilua urakalla. Kreetan reissulla ei tullut hirveästi hikoiltua urheilumielessä – yksi kävelylenkki ja lihaskuntoa, sekä yksi juoksulenkki lihaskuntoharjoituksineen. Berliinissäkään ei jalka hirveästi noussut, vaikka tossut olivat mukana.

Tiergartenissa tuli kuitenkin heitettyä pieni lenkki hyvässä seurassa.

Ja tulihan se pakollinen juoksuselfiekin otettua.

Jostain syystä jalat kuitenkin tykkäsivät kyttyrää ja kaiken kaupungilla suoritetun kävelyn jälkeen jalkoja saikin rullailla ihan urakalla. Mikään ei kuitenkaan tuntunut auttavan, ja loppuviikon ajan käntystelyt kaupungilla menivätkin hieman linkaten – varsinkin kun sprinttikisassa jokilaivaan ehtiäksemme pohje kramppasi vielä uudestaan.

Hieman ennen rentouttavaa Kreetan lomaa kävin pitkästä aikaa pyörälenkillä Ruoholahteen. Tarkoitus oli polkea takaisinkin.

Kuva-arvoitus alla kertonee, miksi matka olikin vain yhdensuuntainen.

Ketjut siis pettivät aloittaessani paluumatkan, eikä tietenkään mukana ollut mitään työkalua ketjujen katkaisemiseksi. Paluureissu menikin siis taluttaen ja osaksi metron kyydissä - tatti otsassa.

Olen pyörän huollon ja käsittelyn suhteen hyvin pitkältä peukalo keskellä kämmentä, sillä en ole koskaan halunnut keskittyä mekaniikan rustaamiseen ja näpertelyyn vaan nautiskella ajelemisesta, juoksemisesta ja muusta liikunnasta.

Kesällä on loma-aikana usein haastavaa motivoida itsensä kuumalla säällä treenaamiseen. Muutenkin vapaalla ollessa rutiinit puuttuvat ja päivien rakenne menee enemmän lomailuun tai muuten vain lepäämiseen.

Ensimmäisellä lomaviikolla aamupäivät ovat kuitenkin alkaneet jonkinlaisella liikunnalla. Tänään keskiviikkona olisi tarkoitus tehdä pyörälenkkiä jalkojen herättelemiseksi ja verryttämiseksi, sillä torstaina on vuorossa taas iltapuhteena Viikin Vitonen. Lämpimät kelit asettavat uutta haastetta liikunnalle sykkeiden ollessa heti alusta alkaen korkealla ja nousten korkealle pienessäkin rasituksessa. Ja nesteytyskin pitää muistaa kunnolla.