Kuten jo Långvikin raportissa kirjoitin, innostuin suuresti Trainesensen kehittämästä uintisensorista.
Triswimcoaching Kevin Koskella oli käymässä kesällä Helsingissä ja hyvien sattumien kautta järjestyi mahdollisuus päästä demoamaan suomalaista startup-teknologiaa hänelle. Ajatuksena oli keskustella ja ideoida, miten Trainesensen sensorin kaltainen työkalu voisi auttaa Kevinin kaltaisia uintivalmentajia - joiden asiakaskunta on yhteydessä valmentajaan vain internetin kautta ja saattaa sijaita missäpäin tahansa maailmaa.
Testikumppanina oli seurakaveri Ferrix Hovi, jonka kanssa kokeilin sensoria myös ensimmäisellä kerralla Långvikissä. Testaajina olemme loistavia harrastelijakoekaniineja Ferrixin omatessa oikeaa uintihistoriaa ja -taitoa, ja minun kuuluessa enemmän tähän hädissään pärskivien kelluntakerhoon. Samalla sensorilla ovat apua uintiinsa hakeneet huippu-uimarit, triathlonistit ja nyt myös meidän kaltaiset harrastelijat.
Jos altaassa jo nyt menestyvät huiput, sekä vaarattomat harrastajat kuten me saavat apua omaan uintiinsa sensorista – ovat Trainesensen kaverit luoneet jotain erinomaista. Mutta itse asiaan.
Sensori on kuin pieni lättäri, jota pidetään vasemmassa tai oikeassa kädessä. Pienestä koosta huolimatta sensori kuitenkin tuntuu kädessä, joten sensoriin joutuu totuttelemaan vedessä muutamalla vedolla.
Kun viimein pääsee uimaan sensorin kanssa, se tallentaa uinnin ajalta kaikkien vetojen voiman, voiman suunnan ja sitä kautta käden liikeradat suorituksen aikana – ärsyttävän tarkasti. Siinä missä videointi näyttää, mitä suorituksessa tapahtuu pinnallisesti – antaa sensori röntgenkatseen uinnin analysointiin.
On jännittävää nähdä omat syntinsä tietokoneen ruudulta ja saada raakaa insinööridataa siitä, mitä ei välttämättä haluaisi kuulla. Vastaukset mielessä pyörineisiin kysymyksiin tulevat selkeästi esiin, sillä harvemmin sensoridata suuremmin valehtelee.
Ensimmäisellä kerralla sensoridatasta nousi kovasti esiin käsivedon alkuvaiheen suunta, joka osoitti hurjasti alaspäin - eikä siis vienyt uintia eteenpäin. Nyt toisella kerralla nousi paremmin esiin itse juurisyy, vartalon kierron puutteellisuus ja sen aiheuttamat ongelmat käsivetoon.
Tiesin vartalon kierron olevan ongelma jo ennalta, mutta en tiennyt sen kokonaisvaikutusta. Olin tarkoituksella jättänyt treenaamatta kiertoa ja tasapainoa vedessä, keskittyessäni selviämään uintihaasteista edes jollain tavalla. Yhdistämällä videokuvaa ja sensoridataa tuli heti selväksi, miten suuri kompastuskivi uinnilleni puutteellinen vartalon kierto onkaan.
En ollut tajunnut, että puutteellinen kierto sotki käsivedon alkuvaiheen, enkä pystynyt hyötymään selän isoista lihaksista. Synnytin kaiken vauhdin käsivarsilla vedon loppupuolella ja yritin jatkaa liukua mahdollisimman pitkään, ennen kuin aloitin seuraavan vedon. Tekniikkani oli siis vähintäänkin vajavaista ja data auttoi ymmärtämään syvemmin miksi.
Trainesensen sensoria ei ole tullut kauppoihin yksittäisille kuluttajille ostettavaksi, mutta ainakin Tampereelta löytyy jo valmentajia, jotka käyttävät sensoria valmennuksessaan: http://optimatriathlon.fi/smartpaddle/.
Kontaktoin Optimatriathlonin valmentajia lähitulevaisuudessa mahdollisuudesta tulla tekemään pienryhmälle Helsinkiin yhden tai useamman analyysin kevään aikana, joten jos kiinnostaa tulla porukkaan mukaan - niin pistä viestiä.