Matka Amsterdamiin ja 42 kilometriä juhlaa

Maraton kuului pitkään niihin asioihin, joita en koskaan ajatellut tekeväni ja jossa ei ollut minusta mitään järkeä. Siinä missä puolimaraton on mukavan mittainen nopeahko kestävyyssuoritus, joka ei vaadi tankkausta tai erillistä energiaa matkalle mukaan – vaatii maraton jo suunnittelua ja valmistautumista pitkäkestoiseen suoritukseen.

Maratonissa itsessään ei ole vieläkään mitään järkeä, mutta kiitos triathlon-harrastuksen ajatuksiin nousi haave täydenmatkan kisan suorituksesta. Triathlonin täyden matkan kilpailussa suoritettavaksi olisi 3,8 kilometriä pyöräilyä, 180 kilometriä uintia ja lopuksi vielä aikuisten juoksuleikittely - eli maraton. Eli ennen ilmoittautumista yhteenkään täydenmatkan kisaan olisi hyvä hakea jonkinlainen kosketus maratoniin suorituksena.

Dam-kirjaimet

Amsterdam valikoitui Euroopan useista mahtavista juoksutapahtumista ensimmäisen maratonini suorituspaikaksi sattuman ja vahingon kautta. Ensimmäinen toive oli alunperin Berliini, jonne emme voittaneet arvonnasta osallistumislupaa – emmekä halunneet treenikavereiden kanssa maksaa järjestettyjen maratonmatkojen hintoja. Amsterdam sopi kalenterin puolesta ohjelmaan vallan mainiosti, oli järkevän hintainen ja maratonin aikaan oli mahdollista löytää vielä hyvän hintaista asumista sekä lentoja kaupunkiin.

Amsterdam

Vanha kaupunki

Vuoden aikana juoksuharjoittelu oli ollut kovin maltillista ja suurin osa pitkistä juoksuista olikin tullut suoritettua erilaisissa tapahtumissa – joko puolimaratoneissa tai triathlonkisoissa. Tasaista ja nousujohteista juoksuharjoittelua ei siis ollut takana nimeksikään.

Kuukausi ennen Amsterdamin maratonia, ohjelmassa oli viikon välein kaksi puolimaratonia – Vuosaarijuoksu sekä Espoon rantapuolikas, jotka saivat toimia viimeisinä valmistavina pitkinä harjoituksina. Yritin näissä juoksuissa oppia juoksemaan rauhallisemmin paremmalla tekniikalla - ja valmistaa kroppaa ottamaan vastaan tasaista iskutusta ja rasitusta tietyllä tasolla.

Vuosaaren ja Espoon kokemukset valoivat uskoa Amsterdamiin. Kaksi lähes identtisen helppoa suoritusta noin kahden tunnin ja viidentoista minuutin ajalla antoi odottaa mitä tahansa aikaa 4 h 40 - 5 h väliltä. Henkisesti asetin toiveeni ainakin viiden tunnin alittamiselle.

Viimeiset kolme viikkoa ennen Amsterdamin kilpailua harjoittelin vielä täysipainoisesti triathlonin treeniohjelmani mukaisesti – jättäen vain juoksutreenin vähän vähemmälle. Kroppa sai kuitenkin tehdä monipuolisesti töitä uinnin, lihaskuntotreenin ja pyöräilyn merkeissä – kuormittaen joka treenissä kroppaa mukavasti aerobisella ja anaerobisella sykealueella. Tavoite oli pitää kroppa aktiivisena, mutta varoa ylirasittamista ja vammoja.

Viimeinen viikko ennen maratonmatkaa meni lähes kokonaan levon merkeissä. Jännitys tuntui nousevan ja epäilykset kasvavan, kun kroppa tuntui väsyneeltä ja flunssaiselta. Portaiden nouseminen hengästytti, jalat tuntuivat raskailta ja nenä tukkoiselta. Pahimmillaan koko kauden odotettu suoritus Amsterdamissa loppuisi jo ennen kuin se ehtisi edes alkaakaan.

Ruuhkaa kentällä

Checkin

Fortuna oli kuitenkin lopulta puolellani - ja ainakin vielä reissuun lähdettäessä olo näytti kaikinpuolin hyvältä. Treenikaverilla oli tilanne hieman toinen - ja reissun aikana päällä sairasloma jonkinlaisen hengitysteiden infektion takia. Juoksu siis jäisi väliin, mutta matkaan sentään pääsisi.

Matkakortti

Amsterdamissa jännitys omasta startista säilyi tapahtumapäivään saakka. Kroppa tuntui väsyneeltä ja flunssaiselta. Iltaisin oli pakko ottaa burana, pukea lämmintä vaatetta päälle ja mennä aikaisin nukkumaan.

Stadionille

Stadion

Kisatunnelmaa ja fiilistä haimme juoksua edeltävänä päivänä tapahtuman expo-alueelta, missä kävimme hakemassa juoksunumerot ja kisapaidat – sekä katsomassa millaista show-meininkiä hieman isompaan juoksutapahtumaan on saatu aikaiseksi.

Expo

Expo

Kaikki oli hieman isompaa ja värikkäämpää, mutta peruselementit olivat silti hyvin samanlaiset. Erilaisia tiskejä omien ilmoittautumistietojen noutoa varten numeron perusteella, paitojen hakeminen omalta tiskiltä ja expo alue - sekä erilaisia sponsoreiden rakennelmia ja viihdytelmiä.

Expo - bib numero

Ottaen huomioon, että viivalle oli lähdössä yli 43 tuhatta juoksijaa järjestelyt tuntuivat toimivan erinomaisen hyvin. Turhaa jonottamista ja ruuhkaa ei näkynyt - ja expo-alueellakin oli riittävästi tilaa toteuttaa kaupallisia viettejään, jos tunsi tarvitsevansa jotain lisävarusteita harrastukseensa.

Reitti

Viimeinen ilta ennen juoksua meni varusteiden valmistelussa ja oman suorituksen suunnittelussa. Kertasin ajatukseni oletettavasta kuntotasosta ja sykealueista, joilla haluaisin juosta. Optimistisesti ajattelin, että mikäli päivällä kaikki natsaisi kohdilleen – olisi jopa 4.45 mahdollinen aika, mutta lupasin itselleni tähtääväni ensisijaisesti ehjään maaliin saakka tuovaan juoksuun.

Tein juoksua varten energiasuunnitelman, joka tällä kertaa perustui pääosin PowerBarin energy shots-tuotteen varaan. Nallekarkeiksi nimetyt energiapaukut olivat osoittaneet sopivuutensa vatsalleni ja yhdistettynä järjestäjien tarjoamaan energiajuomaan ja banaaneihin, tarjoaisi riittävän lisäenergian koko matkalle. Järjestäjät olivat varanneet reitin varrelle erittäin paljon huoltopisteitä, joten kovat kaverit olisivat pystyneet suoriutumaan matkasta myös ilman omia eväitä.

Powershots

Tavoitteenani oli syödä yksi energiakarkki noin kilometrin välein, lukuunottamatta niitä kilometrejä joiden aikana oli muuta tankkausta. Tällä tavalla vatsaan tulisi koko ajan sulamaan uutta energiaa ja henkisesti saisin aina uutta boostia, kun pureskelisin nallekarkkia suussani. Teoriassa saisin sen vähän yli viitisenkymmentä grammaa hiilihydraatteja tunnissa, mikä olisi hyvin lähellä myös niitä teoreettisia rajoja imeytymiselle suorituksen aikana.

Illan aikana pidin huolta nesteyttämisestä elektrolyyteillä ja urheilujuomalla, sekä magnesium-tabletilla - jotta kehossa olisi riittävät energiat ja suolot liikkeelle lähdettäessä. Tai jos ei mitään muuta, niin placebo-efekti ainakin rauhoittaisi mieltä.

Keli Amsterdamissa asetti myös oman haasteensa. Maratonin ympärillä oli ennustettu sateista ja tuulista keliä, ja lämpötila tulisi joka tapauksessa vaihtelemaan päivän aikana merkittävästi. Vielä maratonin aamuna arvoin juoksuasun koostumusta, mutta päätin lähteä liikkeelle juoksutrikoissa joiden päällä oli shortsit, lyhythihaisessa juoksupaidassa, juoksutakissa – ja päähän vielä lippis.

Aamu tuntui sen verran viileältä, että en uskaltanut lähteä liikkeelle pelkästään shortseissa ja t-paidassa kuten todella kovaa mennevät juoksijat. Mikäli keli lämpenisi, juoksutakin saisin riisuttua ja sidottua vyötäisilleni - tai laitettua spibelt-vyöhön sisään. Ja mikäli keli pysyisi viileänä, suojaisi juoksutakki riittävästi. Epätodennäköisen helleaallon iskiessä olisin myös voinut ottaa juoksutrikoot pois ja jättää vain shortsit jalkaan. Asuvalinta sisälsi siis paljon optioita muuttuvaan keliin.

Juoksun lähtö tapahtuisi ohjelman mukaan 9.30 aamulla - ja juoksijoita oli ohjeistettu olemaan sisällä stadionilla jo 9.15. Heräsimme aamuun suunnitelman mukaisesti jo ennen seitsemää - ja nautiskelimme omille vatsoillemme sopivat kevyet aamupalat sekä sopivan määrän nestettä. Vessakäyntien ja varusteiden tarkistuksen sekä pukeutumisen jälkeen oli aika lähteä kohti stadionia. Selkäreppuun tuli mukaan vaihtovaatteet käytettäväksi maaliin pääsyn jälkeen ja lisäravintoa nautittavaksi sillä aikaa, kun odottelisin kisakumppania maaliin.

Aikataulujen mukaan matkaa kämpiltä lähtöpaikalle olisi noin 40 minuuttia, mutta varasimme siihen varmuuden vuoksi hieman yli puolitoista tuntia. Ja hyvä niin, sillä yhtään ylimääräistä aikaa ei jäänyt tuhlattavaksi. Liikennejärjestelyt olivat luonnollisesti maratonin takia poikkeustilassa ja samaan aikaan stadionille suuntaavat tuhannet juoksijat, sekä huoltajat aiheuttivat kiinnostavan haasteen julkisen liikenteen välityskapasiteetille.

Maalille aamulla

Lähestyttäessä stadionia ilmassa tuntui jo klassisesti urheilujuhlan tuntua. Kävellessämme osana kuntoilijamassaa kohti stadionia - juoksi viereisellä kaistalla aamun lämmittelyjään läpi jonkinlainen afrikkalainen pro-juoksuporukka. Lentävää ja vauhdikasta askelta oli hienoa katsella, mutta samaan aikaan tuli kysyttyä itseltään - että voivatko ihmiset tosiaan juosta tuollaista vauhtia.

Stadionilla aamulla

Jengiä oli jo stadionin ulkopuolella niin paljon, että väkisinkin joutui pohdiskelemaan miten me kaikki mahtuisimme sovittuun aikaan sisälle stadionille. Vessakäynnit, tavaroiden jättäminen narikkaan ja suurten massojen siirtyminen stadionille kapeita käytäviä pitkin sai sykkeet kohoamaan jo ennen lähtöä.

Käytävä

Stadionin nurmella juoksijat ohjattiin omiin lähtökarsinoihin tavoiteaikojen mukaan. Aamun viileys tuntui hieman lihaksissa, mutta jännitys sekä muista huokuva lämpö piti kropan sekä mielen lämpimänä. Musiikki soi kovalla ja fiilis on kuin olisi ollut festareilla.

Lähtöryhmä kerrallaan komennetaan matkaan ja aloitamme juoksumme läpi Amsterdamin. Ennen kuin olemme ehtineet edes ulos stadionilta, kärkijuoksijat ovat jo ohittaneet viiden kilometrin paalun. Alun hurmos ja fiilis meinaa saada minusta voiton, mutta maltan mieleni ja lähden juoksemaan suunnitelman mukaisesti.

Selkiä menee ohitse vasemmalta ja oikealta. Kaiken kokoista ja näköistä juoksijaa, jopa seitsemänkymppinen eläkeläinen, joka paidan selässä luki “Runner over 70”. Mutta en anna sen haitata. Matkaa on edessä pidempään kuin koskaan aikaisemmin, enkä halua kuin päästä maaliin ehjänä.

Sykkeet ja tahti

Juoksin koko reitin erittäin tasaisesti, seuraten tarkasti sykkeitäni sekä energiasuunnitelmaa. Nautin jokaisella tankkauspisteellä energiaa ja nestettä, pyrkien pitämään juoksun alusta loppuun mukavana. Ensimmäinen kymppi soljui ohitse kivasti, mitä nyt jalkapohjat osoittivat alustavaa kipuilua. Sitä ei kuitenkaan ehtinyt rekisteröimään vielä kunnolla, sillä reitin varret olivat täynnä iloisia kannustajia.

Jopa viiletettäessä Amstel-joen rantaa oli pientareet täynnä ihmisiä kannustamassa ja muutaman kilometrin välein löytyi viihdyke- ja musiikkipisteitä. DJ:t soittivat musiikkia mitä erilaisemmista dj-pisteistä: Volkswagen minibusseista, isoilta lavoilta ja pienestä peilinpaloilla peitettystä Ministä, joka näytti kuin isolta discopallolta.

Puolikkaan kohdilla heräsi pientä epäilystä omasta jaksamisesta. Toisaalta tiedosti, että puolimatka on jo mennyt hienosti ja että kropassa tuntui hyvälle – mutta kilometri kilometriltä menisin kohti tuntematonta. Ja enemmin tai myöhemmin odotin kokevani sen pelätyn seinän.

Puolivälistä kolmeenkymppiin etenin tasaisesti hurjan epäilyksen alaisena. Kuuntelin kroppaani ja pelästyin kaikkia poikkeavia reaktioita, odottaen yllättävää kramppia tai revähdystä. Kramppien sijaan vastaan tulikin yhä enemmän käveleviä sekä lihaksiaan venytteleviä kärsiviä juoksijoita. Toivoin pystyväni välttämään heidän kohtalon ja jatkoin nesteiden nauttimista jokaisella juomapaikalla, toivoen löytäväni myös jotain suolatasapainoa parantavaa. Viiden tunnin aikaraja tuntui lipuvan sormista, mutta ajattelin että enemmän harmittaisi maaliin pääsemättömyys.

Kolmenkympin jälkeen maaliin pääseminen alkoi tuntumaan realistiselta ajatukselta. Viihdytin itseäni laskeskelemalla päässäni potentiaalista loppuaikaa, sekä tarkkailemalla sykkeitä ja kilometriaikoja. Matka kääntyi takaisin kohti keskustaa ja stadionia. Matka taittui nopeasti tutuissa maisemissa ja katsojien villissä kannustuksessa.

Selkiä tuli vastaan kiihtyvällä tahdilla, kuten myös juoksijoita jotka olivat päätyneet kävelemään viimeiset kilometrit. Jalkapohjat tuntuivat olevan tulessa, ja mikäli olisin antanut itselleni luvan kävellä muuten kuin vesipisteillä nestettä ja energiaa ottaessani en varmaan olisi pystynyt pakottamaan itseäni enää juoksemaan.

Vondelparkin alkaessa tiesi reitin lopun olevan todella lähellä, olimmehan reitin aluksi jo kerran juosseet puiston läpi. Jalat tuntuivat raskailta, mutta mieli oli kevyt. Ennen kuin pääsin ulos puistosta viimeiselle parille kilometrille, juoksi puolimaratonin kovin kärki ohitseni. Järkytys oli melkoinen, kun rauhallisen tallustamisen sijaan takaa puskee ohi vauhdikkaita huippu-urheilijoita täydessä vauhdissa. Tämä yhdistettynä juoksureittiä ylittäviin katsojiin tarjosi hyviä mahdollisuuksia törmäyksille.

Stadionille saavuttaessa tunsin silmäkulmien kostuvan. Viiden tunnin aikaraja alittuisi, ei paljolla - mutta alittuisi kuitenkin. Liikutus oli aito ja käsinkosketeltavissa.

En nähnyt tarkempia tuloksia ja dataa juoksusta ennen kuin myöhemmin, mutta fiilikseni juoksusta oli hyvin datan mukainen.

Split-lista

Tasainen juoksu pienellä loppukirillä.

Split-graafi

Ihan suunnitelman mukaisesti.

Mitallihymy

Amsterdamin maraton oli tapahtumana hyvin järjestetty ja ensimmäiseksi maratoniksi varsin hyvä valinta. Yli 40 tuhannen juoksijan tapahtumassa on tunnetta ja fiilistä ihan eri tavalla kuin pienemmissä juoksuissa - ja kannustajat reitin varrella olivat mahtava tuki jaksamiselle.

Stadionilla jengiä ylhäältä

Kotona reissun jälkeen odotti perinteitä kunnioittava maaliskumppa ja lahjakortti hierontaan.

Samppanja

So worth it.

Ja ensi vuonna ehkä uudestaan.