Triathlonvuosi 2019

Triathlonvuosi 2019 tuli ja meni, enkä jaksanut tehdä yhtään sporttipostausta tähän blogiin koko vuoden aikana. Mikä kertookin, että suhtaudun blogin pitämiseen samalla vakavuudella kuin triathlonin treenaamiseen. Nyt kun mennään vuotta 2020 jo yli puolen vuoden, ja tämän kesän melkein kaikki urheilutapahtumat ja tekemiset ovat siirtyneet tai peruuntuneet - on hyvä reflektoida viime vuotta.

Postaus käy läpi kronologisesti miten vuosi eteni, ja mitä kokemuksia siihen sisältyi. Tarkoituksena reflektoinnilla on myös miettiä mitä kannattaisi tehdä ensi kautta silmälläpitäen, nyt kun tämä vuosi 2020 on ollut lähinnä tällainen välivuosi - ja on ollut ehkä hieman vaikeaa löytää sitä intoa puuhasteluun.

Vuosi alkoi kepeästi flunssailun jälkeen seurassa tehtävällä perustreenillä. R5:lla suoritettu tasotesti osoitti, että kunto ei ollut ainakaan pahasti laskenut edellisestä vuodesta - mutta odottamattomia tasohyppyjäkään ei ollut tapahtunut. Näytti siltä, että elämän muut harrastukset hyvän ruuan ja viinin parissa saattoivat vaikuttaa negatiivisesti tuloskehitykseen, mutta positiivisesti elämänlaatuun.

Kevään rakenne kuitenkin seurasi siis Heltri:n triathlonkoulun ohjelmaa, ja tutuksi tulivat niin Jakomäen uimahalli kuin myös Liikuntamyllyn juoksurata.

Liikuntamylly

Trainerilla tuli ajeltua sisällä kevyttä treeniä ja nautiskeltua samalla Netflixin tarjonnasta.

Trainerilla

Ja kiitos huonon talven, ulkona pystyi ajamaan erittäin hyvin.

Cycloa

Ja mikä sen kivempaa kuin nauttia kelistä ja pyöräilystä.

Loving it

Kevään kohokohta oli kuitenkin kauan odotettu leiri Mallorcalla.

Jonkinlainen kevätflunssa meinasi estää reissuun lähtemisen, tai ainakin täysipainoisen treenaamisen - mutta onneksi tauti parani, ja pääsin matkaan tekemään edes jotakin.

Hommat tehtiin hyvässä seurassa ja kokeneiden tekijöiden hellässä ohjauksessa.

Pyöräilyä varten Mallorcalle tietysti mentiin.

Ja mikä sen parempaa kuin hyvässä seurassa kerätä kilometrejä ihanissa maisemissa.

Eväitä unohtamatta.

Pääsi uimaan altaaseen.

Ja mereen.

Ja palautumaan tehokkaasti.

Kuormitusmäärä nousi normaalin viikon kuuden tunnin tasosta melkein kolmeenkymmeneen tuntiin. Mikä näkyy postauksen alun kuormituksen vuosigraafissa myös hienosti.

Leiri osoittautui myös tuhoisaksi lompakolle, sillä leirin aikana vahvistui ajatukset märkäpuvun päivittämisestä parempaan.

Sekä pyöräilytietokoneen hankkimisesta viimein.

Jatkossa siis leirikuluihin on järkevää laskea mukaan pieni lisäbudjetti varustepäivityksiin, jotka ovat kuitenkin edessä heti leirin jälkeen.

Leiriä seurasi myös vuoden ensimmäinen kisailu. Helsinki 10.

Kymppi meni mukavasti vähän päälle 52 minuuttiin, ja vaikkei ihan pk-alueilla pysyttykään - niin homma tuntui jopa yllättävän mukavalta. Siitäkin huolimatta, että samaan aikaan vaivasi vielä siitepöly ja katupöly.

Leirin lämmön vaihtuminen Helsingin kylmään kevääseen ei haitannut menoa. Treenit jatkuivat mukavasti ja kuormitus pysyi leirin jälkeen ylhäällä pyöräilyn ja uinnin avulla.

Niinpä Helsinki City Run yllätti kalenterissa ei niin positiivisesti.

Ilmeestäkin näkee, että ei voinut olla täysin tyytyväinen itseensä - kun vähäisellä juoksumäärällä lähtee rykimään.

Ja koska juokseminen tuntui niin ikävältä, ei sitä tullut lisättyä treenikalenteriin yhtään enempää. Pyöräily sen sijaan maistui. Kuten myös ruoka ja viinit. Ohjelmassa oli seuraavana häämöttämässä Helsinki Half Marathon, mutta juuri sitä taktinen lomareissu Berliiniin. Gourmet-painotteinen reissu auttoi palautumaan ja lepuuttamaan mieltä, mutta ei parantanut puolikkaan juoksutulosta.

Taas mentiin päälle kahden tunnin.

Kelit onneksi oli koko ajan paranemaan päin, ja aina joskus saattoi kysyessään että onko tässä treenaamisessa mitään järkeä…

… vastata että ehkä.

Ja sitten Vantaa Triathlon iski päälle kulman takaa.

En muista enää tarkalleen mitkä fiilikset kisailussa oli, mutta tulos 2:43:55 oli minulle hyvä. Enkä ainakaan ollut pettynyt suoritukseen, vaikka tällä tekemisellä olisi voinut olla ihan toisinkin.

Kesäaikaa aina leimaa samaan aikaan tarve pitää lomia pois, ja jollain tavalla yhdistää liikunta ja muut hyvän elämän komponentit myös reissujen aikana.

Onneksi nykyään on helppoa valita majapaikoiksi sellaisia hotelleja, missä on riittävän hyvin varustellut fasiliteetit vakavahenkiseen kuntoiluun.

Ilmastoitu kuntosali on yllättävän mukava asia harvinaisen helleaallon iskiessä päälle. Siinä missä ulkona iskee kauhea hiki päälle, eikä voi edes ajatella treenin tekemistä - on ilmastoidussa tilassa suhteellisen mukavaa liikkua. Tai katsella vaikka Eurosportilta pyöräilyä samaan aikaan, kun tekee spinning-treeniä oman pyörän ollessa kotona.

Lomailun lomaan iski myös Lahti Ironman.

Tuloksena oli 6:18:56 joka oli kai täysin odotuksien mukainen. En muista tarkalleen mitä ongelmia tällä kertaa tuli, mutta suurella todennäköisyydellä pakki meni sekaisin ja ainakin juoksussa bajamajat tulivat tutuiksi.

Kisan jälkeen oli siis pakko lähteä takaisin tien päälle ja miettiä, että onko tässä mitään järkeä.

Siinä sitten istuessani Michelin-tähden ravintolan vessassa pohdiskelin mitä merkitystä tällä urheilulla ja liikunnalla minulle on. Ja kuinka paljon minua oikeasti haittaa se, että kauden A-kisaksi ajateltu kisa menee vessakäynneiksi.

Perspektiiviä oli haettava myös kauempaa.

Kuopio tarjosi kuuman paikan harjoitusleirin.

Ja aamulenkit Puijon tornille…

.. saivat hymyn huulille ainakin matkalla takas alaspäin.

Kun A-kisa oli kerran mennyt penkin alle. Ei ollut enää mitään menetettävää vuoden B-kisan kanssa, eli Turku Challengessa.

Vaihdoin rohkeasti kisapuvun kaksiosaiseen malliin, jotta tarvittaessa bajamaja-operaatiot olisivat nopeampia.

Fiilis oli jännittynyt. Eikä välttämättä mielessä lainkaan positiivisia ajatuksia siitä, että pääsee kilpailemaan niin mukavassa säässä Suomen Turussa.

Mutta kisa meni täysin yli odotusten ja maalissa aika oli 5:45:10.

Täysin odottamaton parannus, joka isoilta osin johtui siitä - että kisassa ei tullut pakin kanssa ongelmia. Ennen kisaa olin saanut koneiston tyhjäksi jätteistä ja kisan aikana käytin vain Nosht:n karkkeja, joihin kroppa näytti reagoivan hyvin. Olin positiivisesti yllättynyt, eikä haitannut yhtään että kaverit vetivät vieläkin kovempaa. Tai no haittasi se vähän, mutta ei niin paljon että siitä kirjoittaisin vielä vuosi sen jälkeen kommentteja muistiin.

Pari viikkoa Turku Challengen jälkeen oli seuraava hupailu.

Helsinki Marathonin puolikas oli ohjelmassa pienenä haasteena ja hupailuna työkavereiden kanssa.

Juoksu meni hemmetin hyvin, ja maalissa olin jotakuinkin 1:52 ja risat aikaan.

Oli pakko olla tyytyväinen.

Syyskuulle osui vielä Heltri:n järjestämä Ähkäisy.

Eli vuoden toinen perusmatkan hupailu Vantaan Kuusijärvellä.

Aika oli 2:51 ja risat. Tulokset eivät kuitenkaan reitin erilaisuuden vuoksi ole suoraan vertailukelpoisia.

Olin kuitenkin tyytyväinen suoriutumiseen.

Syksyn lähestyessä oli pimeän ja märän kelin lisääntymisen myötä hyvä aloittaa taas pyörittelyt sisällä.

Treenit jatkuivat normaalin oloisesti seurassa ja perustekemisessä pyörä oli mm. työmatkapyöräilyn takia isossa roolissa.

Espoon Rantapuolikas meni kivana pitkänä lenkkinä vähän päälle kahden tunnin.

Aika ei harmittanut lainkaan, sillä tavoitteena ei edes ollut ennätys - vaan tehdä tasainen kiva juoksu.

Samaan tapaan kuin ajatuksena oli mennä Helsinki City Trailille tekemään kanssa kiva pieni juoksu.

14 kilometrin matka oli kivaa koko rahalla.

Aikaa meni 1:46 ja risat - ja todennäköisesti kävin vähään aikaan viimeisessä polkujuoksukisassa. Polkujuoksu tekisi todella hyvää, mutta epämukavuuskerroin oli todella iso. Siinä missä tasasella puolikas tai maraton on mukava mieltä tyhjentävä zen-kokemus, polkujuoksussa oli koko ajan selviytymismoodissa.

Kisan jälkeen spa-hotellilla rentoutuessani mietin, että voisi sitä tietty harrastaa jotain vielä hölmömpää lajia - kuten pelkästään maanitepyöräilyä. Jalat kipeänä Eurosportilta ammattilaisten kisailua seuratessa mieleen tuli enemmänkin hapokkaita ajatuksia. Ei kateeksi käy.

Vuoden viimeinen kalenteriin laitettu tapahtuma oli Vantaa maraton.

Kosteahko keli ei ainakaan nostattanut mieltä, mutta itse juoksu kulki hitaan varmasti.

Maalissa aika oli 4:30 ja risat. Ja jalat kipeät.

Jos oikeasti meinaisi ennen tätä polkea 180 kilometriä ja uida vähän pidemmän lenkin, niin jotain pitäisi tehdä.

Vuodelle 2020 suunnitelmissa ja toiveissa kuitenkin oli Kalmarin täysmatka. Tai siis ainakin optio siihen oli tullut ostettua jonkinlaisessa joukkopsykoosissa seuran treenikavereiden kanssa. Optio siinä mielessä, että kisaan osallistumisen pystyisi kuitenkin siirtämään vuodella eteenpäin.

Syksy ja talvi meni normaaleissa merkeissä.

Trainer oli satunnaisesti käytössä. Netflix aktiivisessa käytössä.

Salilla kävin pari kertaa ottamassa kuvan.

Uimahalli ei ehtinyt tulla liian tutuksi.

Ja talven tullessa tajusin, ettei se juoksukaan ole hirveän kivaa kun on märkää tai kylmää. Tai kylmää ja märkää.

Vielä vuodenvaihteen lähestyessä olin ajatuksissa, että elokuussa 2020 olisi edessä Kalmarissa täydenmatkan kisa. Mutta sitten asioita tapahtui.

Kalmar siirtyi vuodella. Kuten suurin osa kaikista kisoista ja hupailuista.

Tällä hetkellä kun Kalmariin olisi ollut enää vain kuukausi, ei lainkaan harmita - että vielä ei ole edessä täydenmatkan kisaa. Vaikka maailmamyllerrykset eivät olisikaan sotkeneet treenaamista, en siltikään usko - että olisin ollut vielä valmis nauttimaan täydenmatkan kisasta.

Aikaa on nyt vuosi. Mutta se menee nopeasti. Erityisesti kun elämässä tapahtuu asioita.

Minun on siis tehtävä kunnollinen suunnitelma ja kerrankin myös seurattava sitä, jotta selviän ensi vuodesta kunnialla hengissä. Aikaisemmat hupailut ja treenit ovat menneet omalla painollaan, mutta mukavuusalueella siinä mielessä - että epämukavat jutut ovat jääneet tekemättä. Harrastelemalla on selvinnyt tähän saakka.

Mutta nyt aikaisemman yksipuolisemman treenamiseni aiheuttamat heikkoudet suorituskyvyssä ovat saavuttaneet tason, että niille on oikeasti pakko tehdä jotakin. Esimerkiksi kokeilla sitä treenaamista tasapainoisesti ja korjata niitä rajoittavia heikkouksia.

Seuraavissa postauksissa enemmän siitä miten suunnitelma vuodelle 2021 rakentuu.