Jaahas. Vuoden 2014 viimeiseksi päivitykseksi jäi tuo edellinen elokuun päivitys, vaikka loppuvuoden aikana ehdittiin laiskottelun lomassa myös urheilemaankin. Työkiireet, reissut ja sairastelut kuitenkin saivat aikaan sen, että elokuun lopusta alkoi alaspäin vievä trendi - mikä kulminoitui huonoon suoritukseen Vantaan puolimaratonilla.
Syyskuun aikana iski päälle jokin outo flunssa, joka jossain määrin vaivasi läpi koko syksyn eri muodoissaan. Tauti iski harvoin päälle kunnolla, mutta veto oli pois, köhää, räkää ja muita flunssaoireita sitäkin enemmän.
Vantaalle lähdettäessä alla oli siis todella ikävä treenitauko ja räkäinen olo. Ei kuitenkaan niin räkäinen, että olisin jäänyt kotiin – varsinkin kun kotonakin oltiin sitä mieltä, että ‘juokse nyt kun olet sitä niin odottanut’.
Reisillehän se meni. Alusta alkaen oli jäykkää ja olisi tehnyt mieli jättää leikki kesken jo alkupuolella. Kilometrit tuntuivat kestävän epänormaalin pitkään ja vanhuksetkin ohittelivat rollaattoreillaan. Jollain tankkauspisteellä kaiken kruunaukseksi vedin vielä rusinoita väärään kurkkuun sen verran pahasti, että piti hidastaa yskimään hengitystiet puhtaaksi.
Reitti oli helppo ja tasainen, joten normikunnossa olisi ollut helppoa tehdä oma ennätys. Nyt ensimmäisen kympin kierroksen jälkeen näki olevansa myöhässä kaikista tavoitteista tai toiveista - ja olo oli sellainen, että piti fokusoida vain hengissä pysymiseen. Ilman lähtö- ja maalipaikan tunnelmaa ja kannustavia ihmisiä olisi ensimmäisen kierroksen jälkeen tullut jätettyä leikki kesken.
Toinen kierros meni tasaisena puurtamisena maaliin saakka, kuulostellen kropan fiilistä ja vyöryen eteenpäin. Viimeisten kilometrien aikana yritin vielä hieman nostaa nopeutta, ettei loppuaika venyisi liian paljoa yli kahden tunnin - mutta kropasta ei vain saanut enempää irti. Harmitti ja vatutti.
Lopputulos ei siis ollut mairitteleva ja aikaisempien HCR:n ja Helsinki Half Marathonin hyvien kokemusten jälkeen Vantaa palautti takaisin maan pinnalle. Ilman onnistunutta treenipohjaa puolikaskin voi olla kärsimys.
Kroppa myös kosti tehokkaasti ei niin terveenä urheilemisesta kaatamalla minut puolikkaan jälkeen seuraaviksi päiviksi kipeäksi potemaan kotona. Potemisen jälkeen jäljelle jäi koko syksyn vaivannut nöh nöh-olo, enkä koko loppuvuoden aikana päässyt kunnolla sisälle treeniputkeen.
Marraskuun ja joulukuun treenimäärät jäivätkin lopulta vähäisiksi, lähinnä lihaskuntotreeneiksi salilla. Jalat myös temppuilivat ja kipuilivat yllättävillä tavoilla treenien aikana tai jälkeen, kun tein treeniä juoksumatolla.
Kokonaisuutena vuosi noudatti jokseenkin samanlaista kaavaa kuin aiemminkin. Kevät talvella ja keväällä ennen siitepölykauden alkua pystyy treenaamaan hyvin, kunnes siitepölyaika iskee jossain kohtaa päälle ja syö treenimahdollisuudet pois. Syksyllä taas työkiireet ja syysflunnssat / influenssat vetävät jossain kohtaa treenaamisen plörinäksi. Marraskuun ja joulun kiireet ovat aina tietty oma lukunsa.
Treenimäärällisesti 2014 oli hyvin lähellä vuotta 2013.
Näillä treenimäärillä ei kuitenkaan vielä mitään hurrata tai nousta sporttitilastoissa millekään sijoille. Riippumatta siitä kuinka sporttiseksi itsensä aina välillä ajattelisi, raaka data kertoo totuuden.
Tältä pohjalta siis vuoteen 2015 ja yritykseen korjata viime vuosien sudenkuopat harjoittelussa. Tasaisempi rytmi läpi vuoden ja paremmin varautuminen jo tunnistettuihin ongelmakohtiin: allergia- ja flunssakaudet, työkiireet.
Kyllä se tästä.