Kun duunit alkavat, niin aina helposti repsahtaa taas tekemään pelkästään töitä ja treenaaminen jää – varsinkin kun lomakausi on jo muutenkin rokottanut kuntoilua urakalla. Kreetan reissulla ei tullut hirveästi hikoiltua urheilumielessä – yksi kävelylenkki ja lihaskuntoa, sekä yksi juoksulenkki lihaskuntoharjoituksineen. Berliinissäkään ei jalka hirveästi noussut, vaikka tossut olivat mukana.
Tiergartenissa tuli kuitenkin heitettyä pieni lenkki hyvässä seurassa.
Ja tulihan se pakollinen juoksuselfiekin otettua.
Jostain syystä jalat kuitenkin tykkäsivät kyttyrää ja kaiken kaupungilla suoritetun kävelyn jälkeen jalkoja saikin rullailla ihan urakalla. Mikään ei kuitenkaan tuntunut auttavan, ja loppuviikon ajan käntystelyt kaupungilla menivätkin hieman linkaten – varsinkin kun sprinttikisassa jokilaivaan ehtiäksemme pohje kramppasi vielä uudestaan.
Viimeinen lomaviikko ei siis ollut hirveän sporttinen ja kotiin päästyäkin liikunta alkoi rauhallisesti kävelylenkillä. Vasta sunnuntaina päästiin tositoimiin, kun oli taas juoksukoulun aika ja vuorossa vauhtikestävyystreenejä. Sanomattakin selvää että jalat tykkäsivät vähän kyttyrää.
Mistä päästäänkin viimein menneeseen viikkoon - ja tämän postauksen pääaiheeseen.
Viikolla oli luvassa työmatka, joten maanantaina oli salipäivä kropan herättelemiseksi. Tiistaina nautiskelin töistä Turussa ja pääsin hierojan käsittelyyn, sekä kylpylään hoitamaan kroppaani. Keskiviikkona oli sopivaa aamulla herätellä kroppaa nopealla salikäynnillä. Väsymys karisi nopeasti, mutta kroppa tuntui väsyneeltä – ei vaan irtoa. Odotusarvo viikon sporttisuudelle laski entisestään, kun torstaina ei tullut ohjelmaan mitään liikuntaa - vaan ravintolakäynti ja rentoutumista.
Perjantaina lähdettiinkin uuteen nousuun vetämällä vitosen kova vauhtikestävyystreeni, sekä sen päälle hyvä kävelylenkki palauttavana. Lauantaina pysyttelin peruskestävyysalueella ja suoritin hikisessä kelissä leppoisan kympin lenkin. Jalat tuntuivat jäykiltä ja protestoivan kaikenlaista työtä vastaan. Yritinkin loppupäivästä lepytellä niitä lahjomalla jalkoja ja itseäni Spa & Wellness-vierailulla Flamingo Spa:han, joka tuntuikin mukavasti rentouttaman koko kropan päätä myöten.
Sunnuntaina olikin siis kohtuullisen epävarma fiilis miten juoksukoulun treenit menisivät, kun heti aamusta alkaen jalat tuntuivat jäykiltä. Olin masokistisesti suunnitellut polkevani fillarilla Kaivariin ja takaisin, ajatellen että fillarilenkki rentouttaisi jalkoja ja pystyisin juoksemaan iltapäivästä treenit muiden mukana.
Hämmästyttävää kyllä, mutta suunnitelma toimi ja samalla tuli kerättyä sunnuntaille varsin hyvä liikuntasaldo: päälle 36 kilometria fillarointia, jokunen kiometri juoksentelua seurassa ja päälle kiusallisen huonosti menneet lihaskuntoliikkeet.
Eli ihan hyvä viikko.