Viime vuonna – ennen Laiskanpulskea blogin ja monimediaprojektin alkua – juoksin pitkästä aikaa puolimaratonin Espoossa. Valmistelut ja treenaus eivät menneet ihan nappiin pienen loukkaantumisen ja laiskottelun takia. Kirjoitin kolmannella kotimaisella aiheesta aiemmin täällä.
Tänä keväänä valmistautuminen kesän koitoksiin oli sujunut paremmin - ja vaikka koivun runsas kukinta uhkasikin kaataa kaiken, sain hurjan hienon lahjan säiden jumalilta Helsinki City Runia ennen. Sää ennen puolimaratonia oli sateinen ja puhdisti ilmaa juoksusuoritusta varten.
Muutenkin pyrin tällä kertaa välttämään turhat typeryydet harjoittelun ja valmistautumisen kanssa, erityisesti viimeisellä viikolla - kun omalle kunnolleen ei enää pysty tekemään mitään. Olin järkevästi sopinut itselleni työmatkan Turkuun, jossa matkan ajan majoituin Sokos Hotel Caribiassa.
Reissussa oli mukana tuttu lihashuoltoväline:
Sekä treenikamat, jotta saatoin aamulla käydä vähän herättelemässä kroppaa.
Tärkeimpänä valmistavana toimenpiteenä juoksua varten Turussa oli kuitenkin:
… erinomainen hieronta.
Olen käyttänyt lähes joka reissulla Turkuun Caribiaa majapaikkana ja hyödyntänyt hyvää kuntosalia, sekä spa-puolen hyvinvointipalveluita. Hieronnat ovat olleet poikkeuksetta erittäin hyviä ja ihmiset todella mukavia. Välillä hieronnan aikana on keskusteltu paljonkin harjoittelusta, juoksemisesta ja kropan kunnossapidosta. Työmatkustajille tarkoitettua punaista S-cardia käyttämällä hoidot on saanut puoleen hintaan, minkä seurauksena viidenkymmenen minuutin hieronta on maksanut kolmisen kymppiä.
Pari viimeistä päivää ennen juoksua pyhitettiin levolle ja maltilliselle tankkaukselle, huolehtien samalla myös kropan hyvästä nesteytyksestä. Seurasin pääpiirteittäin Training Firstin Janne Vanhalan laatimia ohjeita, jotka olin saanut viime vuoden juoksukoulussa.
Juoksupäivänä nautiskelin hyvän aamupalan ja lähdimme rauhassa hakemaan kisahallilta kisatoimistosta juoksunumeroa ja chippiä juoksua varten. Kuulin lievää purinaa siitä, että kisatoimisto sulkeutui juoksupäivänä kello 13 kun ensimmäinen lähtöryhmä lähti liikkeelle vasta kello 15 - mutta minua se ei häirinnyt lainkaan.
Hieman ennen yhtä ei vielä kisapuistossa ollut juhlan tunnelmaa, mutta kisahallin sisällä sitäkin enemmän.
Kisakaupasta tuli itsekin tehtyä viime hetken löytöjä ja hankintoja. Epävakaisen sään takia ostin alennuksesta Asicsen juoksutakin, jonka olisin hätätilassa voinut ottaa päälle juoksun ajaksi - jos tuuli olisi yltynyt. Juoksun jälkeen käytettäväksi ostin tarjouksesta kaksi palautusjuomaa ja ennen juoksua käytettäväksi energiajuoman, jossa piti olla nopeita ja hitaita hiilihydraatteja energiaa antamaan.
Kisahallilta lähdimme viimeistelemään fiilistä ja lepuuttelemaan hermoja kisahallin sijaan kaupungille shoppailun merkeissä. Keskustassa näkikin mukavasti Stockmannin kassien sijaan vihreitä HCR-pussukoita.
Raitiovaunulla takaisin pelipaikoille palatessa alkoi jo tuntumaan vähän jännitystä jaloissa.
Stadionin kulmilla pystyi aistimaan urheilujuhlan tunnun.
Keli oli juuri mahtavasti juoksun kynnyksellä muuttunut pilvisestä ja kylmästä aurinkoiseksi ja lämpimäksi, mikä näkyi myös juoksijoissa ja heidän kannattajissaan.
Kiinnitin positiivisesti huomiota järjestelyiden toimivuuteen, mukaanlukien tavaroiden säilytys – mikä oli järjestetty 16 tuhannelle juoksijalle varaamalla parkkipaikalta tila, jossa järjestäjien toimesta varusteet säilytetään vettä kestävässä HCR-pussissa.
Tunnelma tuntui olevan korkealla ja hymyileviä naamoja näkyi enemmän ja enemmän mitä lähemmäksi lähtöpaikkaa liikuttiin.
Sään pysyessä hyvänä ja lämmön vain noustessa oli aika tehdä lopulliset päätöset juoksuvarustuksesta - ja heivata juoksutakki pois. Pitkähihainen juoksupaita sai riittää. Trikoot jäivät kuitenkin päälle, sillä en uskonut olevani niin kuumassa ryhmässä tai juoksevani niin kovaa - että olisin juossut pelkillä shortseilla.
Lämmittelyt tein Eläintarhan urheilukentällä sekä kentän ympäristössä. Nyt kun lähtöpaikka on siirtynyt Vauhtisuoralle on Eltsun kenttä mitä mahtavimmalla tavalla juuri sopivasti hollilla lämmittelypaikaksi. Kentälle kuului lähtöpaikan selostus erinomaisesti, joten lämmittelyrutiineja tehdessä kuulee hyvin mitä ryhmää minäkin hetkenä kuulutetaan lähtösuoralle.
Reitti vei aluksi Töölönlahden ympäri Hakaniemen puolelle ja sieltä kohti Pasilaa. Tein tyhmästi ja jäin lähtösuoralla melko taakse lähtöryhmässäni - ja sen seurauksena ensimmäisten kilometrien aikana pahasti sumppuun. Energiaa meni hirveästi selkiä kerätessä ja juoksulinjoja etsiessä.
Vasta hieman ennen seitsemää kilometriä, kun päästiin sukeltamaan Keskuspuistoon - alkoi löytymään tilaa ja pystyi keskittymään enemmän omaan suoritukseen. Hauska kohtaaminen sattui Auroran sillalla, kun toiseen suuntaan oli samaan aikaan menossa Adidasheimon ja Arctic Sport Addictsin sekä Helsinki Core Trainersin kautta tuttu Joonas Laurila, joka moikkasikin reippaasti. Oli todella energisoivaa ja inspiroivaa nähdä Joonas niin pirteänä ja vauhdikkaana vielä 20 kilometrin juoksun jälkeen – mutta mitä muuta voikaan odottaa kaverilta, joka juoksee Bostonin maratonin alle kolmeen tuntiin toipilaana.
Juoksu tuntui Keskuspuistossa todella hyvältä, vaikka sykkeet olivat korkealla. Alkukilometrit olivat menneet tavoitetta hitaammin, joten yritin tutuissa maastoissa kiriä ja päästä takaisin tilanteeseen, jossa olisin todennäköisesti maalissa alle kahden tunnin.
Suunto Ambitista oli tässä suuri apu, sillä olin asentanut kelloon sovelluksen - joka laski keskinopeuden perusteella oletettua aikaa maalissa.
Kymmenen kilometriä meni alle tuntiin ja kun juoksu tuntui hyvälle, niin uskalsi jo ajatella - että kyllähän tässä suunnitelman mukaisesti vielä mennään. Lähestyttäessä Pikku-Huopalahtea olo tuntui edelleen hyvältä ja uskalsin painaa kovempaa, jarrutellen vain jos sykkeet uhkasivat karata vieläkin korkeammalle.
Keskisyke oli 175, mikä on järkyttävän paljon – mutta linjassa sen kokemuksen kanssa, mitä oli Espoossa viime vuonna. Ihmettelen omaa kroppaani, että mitä oikein tapahtuu kun sykkeet nousevat helposti korkealle - mutta toisaalta pystyn juoksemaan korkeilla sykkeillä useamman tunnin ilman ongelmia. Vasta rasitukset jotka kestävät useampia minuutteja yli 180 sykkeillä saavat kropan finaaliin, ihan kuten Viikin Vitosessa.
HCR-juoksun aikana loppua kohti uskalsin painaa koko ajan hieman kovemmin ja rohkeammin ottaa etäältä jonkun toisen juoksijan kiinnijuostavaksi. Useamman kilometrin beesasin läheltä ja etäältä yhtä pitkää miesjuoksijaa, joka veti mukavasti omia tavoitenopeuksiani ja pitkänä miehenä erottui joukosta helposti. Juoksin kuitenkin ennen kaikkea omaa juoksua ja tarkkailin koko ajan omia fiiliksiäni, sillä en missään nimessä halunnut saada turhia kramppeja tai turhaa väsähtämistä – varsinkin kun Stadion oli koko ajan lähempänä.
Kilometri kilometriltä ajatus muuttui rennommaksi, kun todennäköisyys kahden tunnin alittamiselle kasvoi. Pari kilometriä ennen maalia näytti ilo ja fiilis nousevan myös muillakin juoksijoilla. Keskuspuiston siimeksessä juostessa nuori naisjuoksija jutteli ja iloitsi kanssani ääneen siitä, että hänkin ehtii vielä alta kahden tunnin.
Muistutus urheilun vaaroista tuli kuitenkin hieman ennen Auroran siltaa, kun reitin varressa oli juoksija huollettavana jalat ylhäällä ja silmät kiinni. Juoksija näytti hyvin samannäköiseltä kuin viime vuonna Espoon Rantapuolikkaalla samaan tapaan reitin varrelle jäänyt juoksija.
Auroran sillalta on enää lyhyt matka stadionille ja tien reunukset olivat monilta osin täynnä hienosti kannustavia ihmisiä. Edes viimeiset nousut eivät jaksaneet lannistaa, vaan stadionille saavuttaessa tuntui että olisihan tämän voinut juosta kovemminkin. Samaan aikaan kuitenkin onnittelin itseäni siitä, että tein taktisesti hyvän juoksun täysin kuntoni mukaisesti.
Hauska yksityiskohta oli, että stadionille saapuessani pärähti soimaan LMFAO:n I’m Sexy and I Know it – ihan kuten maaliintulovideolla on kuultavissa.
Järjestelyt maaliintulosta eteenpäin toimivat kanssa hyvin. Stadionilta juoksijat ohjattiin vesipisteiden ja ruuanjakelupisteiden kautta ulos kisa-alueelta kassillinen erilaisia elintarvikkeita kädessään.
Kassiin tuli banaani, jogurttia, kaurajuomaa, patukkaa, sipsejä ja ruisleipää naposteltavaksi - sekä Bonaquaa juotavaksi.
Nautittuani nopeasti banaanin, jogurtin, veden ja kaksi palautusjuomaa olinkin täysin valmis suuntaamaan takaisin kotiin - ja kohti illan rientoja.
Siinä missä HCR:n viralliset jatkot olivat Kaarle XII:ssä, meillä oli omat jatkot kantapaikassamme - Hotelli Tornin American Barissa.
Mahtava juoksutapahtuma ja hauska ilta.
Tästä on hyvä jatkaa seuraavia koitoksia kohti.