Kevät on viimeinkin niin pitkällä, että tiet ovat auki, monilta osin jo lakaistu hiekastakin ja kelit sellaiset - että ulkona on hyvä ajella.
Pari viikkoa sitten ehdin jo heittämään ensimmäisen lenkin ja tänään illalla oli märässä ja pimeässä mukava käydä kokeilemassa sekä pyörän, varusteiden ja fillarin valon toimintaa. Pimeässä ja sateisessa kelissä tuntui, että valon käyttöarvo oli lähinnä symbolinen – ja enemmän vain varottamaan muita tiellä liikkujia, kuin auttamaan pyöräilijää näkemään enemmän.
Fillari kävi mukavasti muutama viikko sitten Fillarikellarissa huollossa ja tuli puhtaana sekä sopivasti rasvattuna valmiina kevät- ja kesäkauteen. Olisi ollut hyvä, jos ajajakin olisi ollut jo valmis. Tämän kauden aikana kuitenkin tavoite olisi kerätä enemmän kilometrejä kuin viime vuonna.
Ensimmäisellä lenkillä muistui mieleen, että istumislihakset eivät ole taas tottuneet satulaan. Alle kymmenen kilometrin lenkki tuntui pakaroissa, vaikka housujen alla oli Löefflerin pyöräilyalushousut. Toisella lenkillä takapuoli oli jo tottunut taas paremmin.
Ensimmäisellä lenkillä talven jälkeen ajoasun alle tuli myös puettua ihan liikaa vaatetta ja olo oli sen mukainen. Windstopper takki ja housut pitävät näillä keleillä viiman ja kosteuden ihan hyvin ulkopuolella, eikä alle tarvitse pakkaskelien tapaan kerroksia niin montaa.
Toisella lenkillä tulikin pukeuduttua kevyemmin ja samalla testattua miten hyvin windstopper-ajoasu kesti tihkusadetta. Vastaus oli: hyvin. Kaapissa on toki huonompaa keliä varten kunnollinen Löfflerin sadeasu, jota ei tule kovin usein käytettyä. Pari kertaa on kunnon kaatosateessa tullut ajettua se päällä - ja kokemus on veikeä, kun asun alla ainoa kosteus tulee omasta kropan hiestä.
Jalassa on ollut nyt jotkut Shimanon peruskengät, jotka tuli joskus ostettua Prismasta kun halusin oikeasti kokeilla että miltä se lukkopolkimien ja kenkien kanssa ajaminen tuntuu. Harmittaa ettei tullut aiemmin kokeiltua.
Näillä kilometreillä ja nopeuksilla ei ole ollut tarpeen hifistellä kenkien tai pyörän osien kanssa. Samoin huollot on oman näpräämisen sijaan teetetty osaavassa huollossa. Mieluummin kerran vuodessa on vienyt fillarin hyvään huoltoon, jossa osaavasti on muutamalla kympillä laitettu pyörä taas kuntoon – kuin tunkannut ja kiroillut useampia tunteja itse. Jos suhtautuisi pyöräilyyn vakavammin, omistaisi useampia pyöriä, ajaisi enemmän ja tykkäisi siitä näpräämisestä – olisi hyvä syy hankkia teline ja työkalut kotiinkin.
Ehkä sitten, kun saan sen hankintaluvan sille maantiepyörälle.